sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kiitos äänestäjilleni

Vaalit on käyty. Sain 93 ääntä ylen vaalitulospalvelun mukaan. Sillä ylsi sijalle 650 vertauslukujärjestyksessä, 553 äänellä olisin päässyt sisään, varasijalle taas 295 äänellä. Oli mukava katsella mistä kaupunginosista minua äänestettiin. Ääniä näytti tulleen monesta paikasta, myös sieltä missä mitään vaalityötä ei tehty. Kiitos äänestäjilleni ja tukijoilleni! Äänet olivat osaltaan kasvattamassa Perussuomalaisten menestystä.

Tänä aamuna töihin mennessä oli iloinen yllätys huomata, kuinka monet työtovereistani olivat kiinnostuneita vaalituloksestani. Onnitteluja riitti, vaikka valtuutetuksi asti en yltänytkään. Yksi työtoverini kuitenkin ihmetteli pitkään puoluevalintaani. Hän näki Perussuomalaiset  ulkomaalaisvastaisena, suorastaan rasistisena ja myös eurooppavastaisena, mitä minä en tunnetusti ole. Olenhan ollut opettajavaihdoissa Euroopassa ja myös vaihto-opiskeluyhteyksiä suunnittelemassa ja niistä neuvottelemassa lukuisa kertoja eri puolilla Eurooppaa, muun muassa Kreikassa, Ranskassa, Hollannissa ja Lontoossa. Ja tänään aloitin taas englanninkielisen energiakurssin Suomeen opiskelemaan tulleille nuorille ulkomaalaisille. Kerroin ystävälleni, että Perussuomalaiset ei ole rasistinen puolue maahanmuuttokriittisestä politiikastaan huolimatta. Ehdokashaastattelussakin oli rasismia koskeva kysymys, josta oli selvittävä, muuten ei ehdokkaaksi olisi päässyt.

Ulkomaalaisten maahantulosta voi olla myös haittaa, vaikka itse en ole sellaiseen käytännössä törmännyt. Kielteisistä puolistakin on siis voitava keskustella tulematta leimatuksi rasistiksi. Samoin Eurooppa- politiikasta; vaikka yhdentyminen on tuonut paljon hyvää, on siinä myös kielteisiä puolia. Niistä pahin on  euroalueen velkaongelma, joka antaa ryöstökapitalisteille lähes vapaat kädet saalistaa eurooppalaisten  veronmaksajien rahoja ylivelkaantuneiksi saattamiensa valtioiden asukkaiden kärsimyksistä piittaamatta.

Nämä eivät olleet kunnallisvaalien teemoja, joten en kirjoittanut niistä. Otin ne tässä viimeiseksi jäävässä kirjoituksessa esille halutessani perustella puoluevalintaani. Mielestäni Perussuomalaiset ovat tuoneet myös näitä vaikeita asioita esille kiitettävästi.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Vaalityö on sitten tehty

Kävin jakamassa viimeiset mainokset Paloheinän ja Torpparinmäen alueelle. On ollut kiinnostavaa nähdä sisältäpäin hieman vaalityötä ja poliittista toimintaa. Se on ollut täysin uusi asia minulle.

Alussa lupasin kirjoittaa viidestä aiheesta. Jätin kuitenkin kirjoittamatta maahanmuutosta helsinkiläisen kannalta sekä vanhusten hoidosta. Niihin vastasin jo vaalikoneissa riittävästi. Sitäpaitsi vanhusten asia on ollut niin paljon esillä, että uusien ajatusten tuominen ei olisi ollut mahdollista. Energiapolitiikka on sen sijaan ollut aivan liian vähän esillä. Sitä paitsi Vihreiden kannasta on ollut vaikea päästä perille. Osmo Soininvaara tuntuu olevan eri kannalla kuin useimmat muut puolueensa ehdokkaat. Muut kuin Vihreät eivät ole pitäneet asiaa esillä niin paljon, että olisin löytänyt siitä kannanoottoja.

Kokemuksia vaaleista ja varsinkin valtuustotyötä ajatellessani tiedostan hyvin osaamiseni ja sen rajat. Luonnotieteitä, taloutta ja ihmisten arvomaailmojen erilaisuutta tunnen aika lailla. Poliittinen todellisuus, siis yhteiskunnallisen vaikuttamisen kuviot ovat ihan uutta. Niihin uudet valtuutetut pääsevät sisälle ensimmäisen valtuustovuoden aikana. Niin se ollut kaikissa uusissa työpaikoissanikin, vuosi on mennyt ennen kuin osaa paljoakaan. Tosin asiantuntijaksi kasvaminen on aina vienyt runsaasti enemmän aikaa. Nykyisessä opettajan työssäni otti kolme vuotta päästä jotenkin sisään ja vielä enemmän ennen kuin saatoin pitää itseäni pätevänä. Nyt valtuustokausi on vain nelivuotinen. Ehkä runsas työ- ja elämänkokemus auttavat oppimaan asioita nopeammin.

No, huomenna illalla sitten nähdään kuinka vaaleissa kävi. Sitten voin alkaa miettimään työhön perehtymistä paremmin.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Helsingin talousratkaisut velkaa lisäämättä


Kuuntelin sunnuntaina radiosta pienpuolueiden johtajien haastattelua. Yrjö Hakanen hämmästytti jälleen asiantuntemuksellaan. Hän kuvaili yksityiskohtaisesti, miten kunnat ovat joutuneet nykyiseen talousahdinkoonsa. Tarina alkoi -90 – luvun lamasta ja jatkui nykypäivään asti. Valtio on leikannut kuntien valtionosuuksia moneen kertaan. Hakanen kertoi kuulleensa kuntaministeri Henna Virkkusen sanovan, että kuntia yhdistämällä voidaan säästää nopeasti vähän ja pitkällä ajalla paljon. Hän viittasi eläköitymisen yhteydessä saatavaan työpaikkojen vähentymiseen. Tätä Rautio piti pahana, sillä jo nyt kunnissa on pulaa työntekijöistä. Sitaatti meni nyt muistinvaraisesti, uskoakseni riittävän oikein. Vaaliteemojaan hän on esitellyt myös Puheenvuoroissaan.
Lilja Tamminen, vihreiden ehdokas Helsingissä on esitellyt blogissaan toisenlaisia mielipiteitä.  "Helsingin kaupunki on myös pari vuosikymmentä soveltanut periaatetta, että ketään vakituisessa työsuhteessa olevaa ei irtisanota. Sen sijaan kustannetaan tämä sirkus sillä, että uudet, oikeaa työtä tekevät (nuoret) työntekijät, jotka korjaavat vanhojen tekemää vahinkoa, palkataan kuuden kuukauden pätkäsopimuksiin ilman kunnon irtisanomissuojaa tai palkkaa." Hänen mielestään edelleen: ” Kunnallisten palveluiden toimivuuden tärkeä elinehto lähitulevaisuudessa on uusien absurdien irtisanomissuojien voimaanastumisten estäminen.” Hän perustelee vielä ajatustaan kertomalla työtehtävänsä ajat sitten menettäneistä ihmisistä, jotka kuitenkin osallistuvat työhön sabotoimalla toisten työtä.
Minä vastasin Helsingin Sanomien vaalikoneen aihetta sivuavaan kysymykseen:
Jos kunnassani tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata kunnallisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.
Samaa mieltä, mutta säästöjä pitää myös löytyä. Todella monet suomalaiset ovat joutuneet tinkimään omassa taloudessaan - ei lomamatkoja, vaan käydään uimarannalla ei autoa, vaan pyöräilyä ja joukkoliikennettä, ei vaateostoksia, vaan kierrätystä, ei lehtitilauksia vaan kirjastossa käyntejä, ei ravintolassa käyntejä, vaan edullista kotiruokaa, ei kahvilassa käyntejä, vaan kyläilyjä sukulaisten luona. Silti köyhä yksinhuoltajakin löytää keinot lastensa perustarpeiden ja hyvinvoinnin ylläpitoon. Myös kaupungin menoja on voitava tinkiä. Kunnan palveluksessa on liikaa ihmisiä. Taitavia ja ahkeria työntekijöitä tarvittaisiin myös yksityisellä sektorilla, joka viime kädessä rahoittaa palvelut.
Toisin sanoen olen Yrjö Hakasen kannalla siinä, että mieluummin veronkorotuksia kuin palveluiden heikentämistä, mutta eri mieltä työpaikkojen vähentämismahdollisuuksista. Lilja Tammisen kanssa olen yhtä mieltä työpaikkojen vähentämisestä, mutta eri mieltä irtisanomissuojan poistamisesta. Olen tavannut kaupungin hallinnossa lähes pelkästään hyvin koulutettuja ja työstään kiinnostuneita ihmisiä, myös eläkeikää lähestyvien joukossa. Suuressa organisaatiossa on taatusti myös niitä, jotka joskus ovat sairauden tai muun syyn takia hyvin heikosti tuottavia. Hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu, ettei ihmistä silloin potkaista pois. 
Säästöä voidaan saada kaupungin hallintoa virtaviivaistamalla siten, että yhä useampi tekee sitä työtä, jota varten organisaatio on olemassa – opetusorganisaatiossa opettaa, hoito-organisaatiossa hoitaa ja katujen kunnossapidossa pitää katuja kunnossa. Töiden johtamista, suunnittelua ja hallinnointia voisi keventää kovasti ja näissä töissä olevia asiantuntijoita käyttää lähempänä asiakasta olevissa tehtävissä.  

maanantai 15. lokakuuta 2012


Järkevää energiapolitiikkaa kaupunkilaisten parhaaksi


Mielestäni kasvihuoneilmiön torjunta on ihmiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Se tehtävä kuuluu nyt vaali-iässä olevalle sukupolvelle. Meille. Sitä ei pidä yrittää väistää millään verukkeella, vaikka tulisi kalliiksikin. Nyt maailmalla poltetaan kivihiiltä ja muita fossiilisia polttoaineita todella runsaasti. Esimerkiksi CARMA:n sivuilla näytetään, mistä hiilidioksidipäästöjä tulee Suomessa ja maailmassa. Suomen yhteenlaskettujen hiilidioksidipäästöjen määrä sähkön tuotannon osalta on noin 15 miljoonaa tonnia vuodessa. Yhdestä ainoasta suuresta maailmalla toimivasta voimalaitoksesta voi tulla paljon enemmän päästöjä kuin koko Suomesta. Tällaisia suurlaitoksia on vieläpä runsaasti. Vertailun vuoksi kannattaa katsoa Helsingin Energian sivuja ja todeta ainakin se, että Helsingin Energia on toteuttanut ympäristön suojelua esimerkillisesti. Kaksi kansainvälistä ympäristöpalkintoa todistaa siitä. 


Helsingin valtuustolle esitetään päätettäväksi suuri energiaratkaisu vuonna 2015, siis nyt alkavan vaalikauden aikana. Tullaan päättämään uuden biovoimalan rakentamisesta Vuosaareen. Voimala olisi kallis ja sen polttoaine, hake tai pelletti ovat myös kalliita.  Samaan aikaan Helsinki on taloudellisissa vaikeuksissa, on löydettävä suuria säästökohteita. Vuosaareen suunnitteilla olevan biovoimalan polttoaineen tarve olisi valtavan suuri. Voimalaitos kuluttaisi noin 1 000 000 tonnia haketta tai noin 600 000 tonnia pellettejä vuodessa Helsingin Energian ilmoituksen mukaan. Ei sen kuljettaminen Vuosaareen mahdotonta ole, mutta järkevää se ei ole. Biopolttoaine tulisi kuluttaa lähellä sen tuotantopaikkaa siten, että siitä saatava hiilidioksidipäästövähennys olisi suurimmillaan. Biomassan määrä on rajallinen. Liikenteen polttoaineiden, bensiinin ja dieselöljyn korvaaminen biopohjaisilla uusiutuvilla polttoaineilla on vaikeaa. Niiden tuottaminen biomassasta lähellä tuotantopaikkaa vähentäisi liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Lisäksi teollisen tuotannon rakentaminen maaseudulle kasvukeskusten ulkopuolelle auttaisi maaseudun pitämisessä asuttuna. Puubiomassa on lisäksi sellainen liikennepolttoaineen raaka-aine, joka ei kilpaile ruuan tuotannon kanssa. On epäeettistä tuottaa bensiiniä korvaavaa polttoainetta ruuan tuotannon kustannuksella nälkää näkevässä maailmassa. Sitä paitsi nykyinen päästökauppajärjestelmä vain siirtäisi Helsingin säästämät päästöt muualle. Päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksia jaetaan jokaiselle valtiolle ja yritykselle tietty määrä ja sen jälkeen niistä oikeuksista käydään kauppaa. Jos Helsingin Energian saamaa päästöoikeutta ei tarvitakaan, se myydään - ehkä hyvään hintaan - jollekin toiselle, joka siten saa luvan tupruttaa hiilidioksidia taivaalle vastaavan määrän. 


Toivon voivani vaikuttaa siihen että biovoimalaa ei rakennettaisi, vaan Helsinki panostaisi voimakkaasti energian säästöön. Siihen kaupungilla olisi runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Syrjäytymiskehitys keskeytettävä

Julkisuudessa on esitetty useita erinomaisia puheenvuoroja nuorten syrjäytymiseen puuttumisesta. Mainitsen niistä kaksi. Tasavallan presidentin asettama työryhmä on tehnyt raportin Ihan tavallisia asioita jokamiehen toimenpiteistä, joilla vähennetään syrjäytymistä. Toisaalta Esko-Juhani Tennilä on Suomen Kuvalehdessä olleessa artikkelissaan koonnut yhteen toimenpiteitä, joilla jo syrjäytyneiden nuorten toivotaan löytävän tiensä takaisin muiden joukkoon, Nuorten syrjäytymisen ratkaisemiseen tarvitaan valtion ja kuntien päättäväisiä toimia

Presidentin komitean mainitsemilla tavallisilla, jokaisen ihmisen käytössä olevilla keinoilla päästäisiin pitkälle. Lähimmäisestä välittämällä voidaan puuttua sellaiseen toimintaan, jonka lopputuloksena nuori ihminen päättää jättäytyä ulkopuolelle, ei kouluun, ei töihin. Vain päättämällä olla kääntämättä katsettamme toiseen suuntaan tulee jo moni autetuksi. Pieneltä tuntuva asia on kuitenkin käytännössä vaikeaa. Esimerkki: nyt julkisuudessa runsaasti puheena olevat koulun ongelmat olivat olemassa jo ainakin 30 vuotta sitten, kun oma poikani kävi peruskoulua. Pääsin joskus katsomaan tavallista oppituntia ja ymmärrän hyvin, miksi koulu ei suju monilta ja miksi jatko ammattikoulussa tai lukiossa on lahjakkaallekin liian usein vaihtoehdoista viimeinen. Entä, jos opettaja ei sinnittelisikään koulupäivän loppumista, viikonloppua, lomaa ja lukukauden loppumista ja lopulta eläkkeelle pääsyä odotellen vaan ilmoittaisi rehtorille, että tämä ei enää käy, minä en jaksa, lapset kärsivät. Jospa koulusta löytyisi joku, jolla olisi selkärankaa sanoa häirikön vanhemmille: “Kuulkaa rouva tohtori ja herra tuomari, teidän lapsenne ei sovellu normaaliin luokkaopetukseen. Hän ei pysty keskittymään ja olemaan paikallaan viittä minuuttia kauempaa. Emme voi pitää häntä enää muiden oppilaidan kanssa samassa tilassa edes vieressä istuvan kouluavustajan kanssa.” Käytin esimerkkinä koulua, koska itsekin olen opettaja. Luullakseni useimmilla meistä on kiusallisia muistoja omalta työpaikaltamme, metrosta, pysäkiltä tai vaikkapa illanvietoista. Kiusaantuneena on nähty, vaikka ei oltu näkevinään. Minä muistan varmaan elämäni loppuun asti miehen, jolla oli metrovaunussa selkärankaa sanoa juopuneelle kovalla äänellä: “Anna olla se tyttö kiusaamatta!” Vaikka mitä olisi tapahtunut, ihailisin silti aina tätä vanhaa rohkeaa miestä. 


Tennilän mainitsema pitkäaikaistyöttömyyden katkaisukokeilu ja hallitusohjelmassa oleva nuorisotakuu ovat takuulla tuloksellisia. Omassa työssäni ammattikorkeakoulussa nuoria aikuisia opettaessani olen huomannut miten nopeasti hyvin menestyvä opiskelija passivoituu, ellei saa pikaisesti alansa työtä valmistumisen jälkeen. 1990-luvun laman yhteydessä kohtasin puolesta vuodesta vuoteen työttömänä olleita, jotka olivat jo kauan sitten lakanneet toivomasta ja hakemasta työtä, kun yhteenkään hakuun ei ollut tullut vastausta. Asiaa olisi autettu lopulta varsin pienellä panoksella. Nuorisotakuu tarkoittaa sitä, että kenelle tahansa alle 25 vuotiaalle ja kaikille alle 30-vuotiaalle ammattiin valmistuneelle on järjestettävä työpaikka. Luotan siihen, että nuorisotakuun kääntöpuolelle (esimerkiksi kaksille työmarkkinoille) löytyy ratkaisut ja tahdon, 
että Helsingin kaupunki lähtee täysillä mukaan. 

Vahinko on kuitenkin jo aivan liian monen kohdalla päässyt tapahtumaan. On tuskallista syrjäytyneen läheiselle katsella sitä yksinäisyyttä, sosiaalisia pelkoja ja arvottomuutta, mitä kaiken ulkopuolelle jääminen merkitsee. Jos oma läheinen ei uskalla ulos ollenkaan tai vasta katujen hiljennyttyä ja silloinkin vain humalassa tai rauhoittavissa. Jos tämä elämä jatkuu kuukausia ja vuosia, läheinen - usein äiti - vanhenee eikä jaksa enää käydä töissä jatkuvan huolen takia, hänkin syrjäytyy helposti huolensa ja häpeänsä kanssa. Tätä syrjäytyminen tarkoittaa käytännössä. Interventio näin lukkiutuneeseen tilanteeseen on vaativa toimenpide, mutta sekin on tehtävä ja tehtävissä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin rahoittama Niemikotisäätiö on osannut huolehtia vaikeasti kuntoutettavien henkilöiden sijoittamisen toivottomalta näyttävästä tilanteesta muiden ihmisten joukkoon ja tyydyttävään elämään.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

perjantai 28. syyskuuta 2012

Tervettä järkeä Helsingin valtuustoon

Seuraavalla valtuustokaudella on ratkaistava ainakin kolme todella merkittävää asiaa, energiaratkaisu vuonna 2015, velanoton ja säästämisen suunta sekä Helsingin ja koko valtakunnan nuoria koskeva syrjäytymisongelma

Kasvihuoneilmiön torjunta on tällä hetkellä ihmiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Se tehtävä kuuluu nyt vaali-iässä olevalle sukupolvelle. Helsinkiläisten ei kuitenkaan pidä yrittää hoitaa omaa osuuttaan rakentamalla haketta käyttävä biovoimala Vuosaareen. Kotimaiset biopolttoaineet pitää käyttää lähellä niiden tuotantoaluetta tavalla, joka parhaiten ja edullisimmin vähentää hiilidioksidipäästöjä. 


Kestävä talouskehitys edellyttää, että talousongelmia ei siirretä tuleville sukupolville. Sen vuoksi talousratkaisut on toteutettava velan ottoa lisäämättä, järkeviä säästöpäätöksiä tehden. Oman pitkän opettaja- ja hallintokokemukseni perusteella uskon järkeviä säästökohteita löytyvän esimerkiksi hallintoa karsimalla ilman että palvelun taso huononee. 


Kasvava nuorten syrjäytymiskehitys on ajankohtainen huolenaihe. Olen perehtynyt ongelmaan työssäni opettaessani nuoria 25 vuoden ajan ammattikorkeakoulussa. Syrjäytyneen, ongelmiensa kanssa pääsemättömissä olevan ihmisen auttaminen on vaativa tehtävä, mutta sekin on tehtävä yhteisin voimin rahaa säästämättä. Syrjäytymisongelma ei ole kuitenkaan yksin rahakysymys, sillä lähimmäisestä välittämistä ei voi eikä pidä kokonaan ulkoistaa. Yhteiskunnan on luotava myös sellaiset puitteet ja olosuhteet, jossa tavallisellakin ihmisellä on mahdollisuus ja voimavaroja välittää lähimmäisestään.


Vaaliteemat, joista kirjoitan seuraavat artikkelit:

  1. Järkevää energiapolitiikkaa kaupunkilaisten parhaaksi
  2. Talousratkaisut velkaa lisäämättä
  3. Syrjäytymiskehitys keskeytettävä
  4. Inhimillistä vanhustenhoitoa
  5. Maahanmuutto ja helsinkiläiset

Perussuomalaiset – helsinkiläiselle sopivin!